Saunassa

Lamppu on kuuma ja kirkas. Ilman suojaa se sattuu silmiä. Jos silmäluomet laitaa kiinni, se lämmittää kuin aurinko kuumana kesäpäivänä.

Annika makaa saunan kapealla keskilauteella. Varpaat työnnettynä vaaleiden koivuritilöiden väliin, silmät nauliutueina toiseen lamppuun, suojaamattomaan, salaiseen syvällä lauteiden alla, rumassa valkoisessa kaakeliseinässä.

Tältä varmaan tuntuu arkeologista, joka on juuri löytänyt kallisarvoisen aarteen omalta takapihaltaan. Tai tutkijasta, joka on vuosia pyöritellyt samoja litkuja koeputkissaan kunnes kerran räjähtää.

Annika, älä makaa siinä. Hyi, miten likanen se voi olla.

Annika nousee ylös. Hiljaisuus katoaa suihkun kohinaan, ihmetteleviin silmäpareihin, äkäiseen ääneen.

Äiti ei puhu mitään, kiipeää ylös ja levittää pienen pyyhkeen omansa viereen. Siinä on Annikan paikka. Mutta ylhäällä alkaa heti oksettaa. Tuntuu kuin kuumuus työntäisi kylkiluut kuopalle ja jättimäinen yrjö tuuppisi kyynärpäitään Annikan sisällä. Yrjö, joka on kadottanut suuntavaistonsa, niin kuin Annika. Annika ei enää muista miltä saunan katto näytti, eikä ihmeellistä peittämätöntä valoa. On tummuneita lautoja joka puolella, on kiuas joka kihisee ja kihisee ja kihisee. On valtava yrjö, joka ei tiedä minne menisi.

Saanks mä jo mennä, Annika kuiskaa. Äiti nyökkää ja levittää pyyhkeen isommaksi, nostaa jalkansa ylös, antaa selän painua kuumaan laudevuoteeseen.

Annika puristaa pientä pyyhemyttyä käsisään, katsoo keskipenkkiä, katsoo pientä jakkaraa. Astu keskelle, astu tasaisesti. Saunan ovi on portti taivaaseen. Äkkiä ulos.

Pesuhuoneessa kaikki suihkut ovat varattuja. Annika ei jaksa riidellä. Katsoo hiljaa miten Tuomas puristaa letkun ohueksi, laittaa veden kiemurtelemaan kuin sisilisko ja sylkemään kuin lohikäärme. Reeta pesee nukkea samppoolla. Sen kovat silmät menevät kiinni ja auki kun Reeta puhelee sille hellästi.

Isän selkä on korkealla. Annika katsoo pieniä vesipyörteitä, jotka pysähtyvät punaisiin luomiin ja pirskahtavat sinne sun tänne. Lilliputtiniagarat. Isän silmät ovat kiinni. Nenä on punainen. Suusta kuuluu pieni huohotus. Annika ei tiedä, nauttiiko isä vai kärsii. Isää on vaikea lukea. Kun isä laittaa kourat kasvojen eteen, niiden takana voi olla mitä vaan. Klovni, joka itkee, kädet vilahtavat eteen ja klovni nauraa kuin jokeri tai puu-ukko. Lisää lisää, pyytävät Annikan ystävät. Lisää, tee isä vielä, sanoo Annikakin. Isällä on kuminaama. Kaikki rakastavat isää.

Jaakko. Tule tänne. Isä sammuttaa suihkun. Kuuluu pieni kilahdus. Isän selkä häviää saunaan.

Me istutaan rivissä penkillä. Koivuiset oksankohdat ja pyyhe paljaan pyllyn alla. Odotusta. Varpaat lätsyvät vasten kaakelilattiaa. Ihosta nousee höyryä. Äidin suihku ja kylmästä nauttivat kiljahduksen äänet työntyvät puisen oven läpi. Toisesta ovenraosta hohkaa rappukäytävän kylmä ilma. Kun se kohtaa ihoon imeytyneen kuuman, muodostuu pieniä pilviä, jotka vilkkuvat läpi kuuman ihon ja ylös pukuhuoneen kattoon.

Äiti tulee ulos pesuhuoneesta ja käärii pyyhkeen päähänsä. Valkoinen kylpytakki näyttää eläimen iholta.

No niin, kuka on ensin, sanoo äiti. Reeta ojentaa kädet äitiä kohti. Tähän näin, äiti sanoo ja taputtaa Reetan pyöreää polvea. Äidillä on kädessä pienet oranssinharmaat kynsisakset, joiden terässä lukee Fiskars. Lips lips lips lips lips, lips. Se oli vasta ensimmäinen kynsi. Äiti on tarkka. Äidin silmälasit on laskettu nenälle ja äidin otsassa on ikijään painamia uurteita.

Sitten vasen, äiti pyytää. Ja vielä varpaat.

Seuraavaksi äiti asettuu Tuomaksen eteen.

Annika keikauttaa pään taakse, nenä nousee nokaksi kattoon. Katossakin on pyöreitä puurenkaita. Oksanpaikkoja, äiti sanoo, mutta Annika ei ymmärrä. Oksahan on tappi, ei tumma rengas sileässä kattolaudassa. Kuka selittäisi Annikalle.

Äiti, kato nyt sä leikkasit liikaa, Reeta valittaa.

Äiti ei sano mitään. Sitten kylpytakit päälle ja kipinkapin kotiin.

Kun isä tulee saunasta, Annika seisoo vielä ovenraossa. Isän vatsa ja selkä on punainen ja höyryä on niin paljon, että edes luomia ei näy. Vieläkö tuli löylyä. Äiti kysyy. Hyvin tuli. Äidin pyyheturbaani on niin hieno, että Annika haluaisi samanaisen. Isä hankaa pyyhettä pitkin selkää, niin kuin joku moottorilla toimiva kone.

Näytä isä taas miten nilkat naksuu, Annika pyytää. Ei kun nyt kotiin, Annika myös ennen kuin seuraavat tulee. Rappukäytävän kylmä betoni tarttuu varpaisiin. Kun juoksee kovaa, ei tunne hiekanmuruja eikä liian karkeita kynnysmattoja. Kotona pyyhkeet riisutaan ja heitetään eteisen lattialle. Kuka eka pakastimen päällä, Tuomas huutaa, ottaa vauhtia ja hyppää. Reeta kiipeää jakkaran avulla perässä. Epistä, kun te ootte isompia, Annika sanoo.

Kun avain kiertyy lukkoon kaikki hyppäävät rivissä alas. Ai sä astuit mun varpaalle, Reeta murisee. Nyt kaikki iltapalalle, äiti käskee. Pyyheturbaani heilahtelee kun äiti varvistaa ottamaan kirkkaat lasilautaset kaapista. Nam mustikkajugurttia. Isä kaataa pussista sokeria jäisten mustikoiden päälle. Hyi, ku tulee imelää, äiti sanoo.

Jugurtti jäätyy hyhmäisiksi vaaleansinisiksi möykyisi kivikovien mustikoiden ympärille. Täytyy otta ensi kerralla mustikat sulamaan ennen kun mennään saunaan, äiti sanoo. Isä ei puhu vaan syö. Tuomaksella on leuassa sinistä. Annika ajattelee saunan lamppua. Haluaisi nähdä sen uudestaan. Haluaisi ymmärtää.